Elokuvista eväitä kunnioittaviin kohtaamisiin

Esimerkiksi Onnelin ja Annelin talvi -elokuvassa kaverukset majoittavat taloonsa Vaaksanheimojen lilliputtiperheen, jonka koti on tuhoutunut. Onneli ja Anneli suojelevat peukaloisia ahneilta aikuisilta ja ystävystyvät erityisesti taskukokoisen Putti-pojan kanssa.
Ristiriidat ovat tarinallisten mediatekstien liikkeellepanevaa ainesta, eikä hyvien mallien edistäminen vielä tarkoita, että valkokankaan pitäisi täyttyä ainoastaan hattaroista ja sateenkaarista. Konfliktitilanteissa oleellisia ovat niihin tarjotut ratkaisut. Kun hyvän tekemisestä seuraa hyvää ja paha saa palkkansa, elokuvat vahvistavat pienen katsojan ymmärrystä oikeasta ja väärästä.
Kuvaukset avuliaisuudesta, myötätunnosta ja yhteistyöstä edistävät sosiaalisesti myönteisiä asenteita ja käyttäytymistä. Lapsen valmiudet tulkita malleja myös mustavalkoisen hyvä-paha-asetelman ulkopuolelta kehittyvät kasvun myötä. Teini-ikäinen voi jo rakentaa käsitystään hyvästä ja tavoiteltavasta ristiriitaisten tai arveluttavienkin hahmojen kautta.

Yhteistyön voima on yksi nykyelokuvien tyypillisimmistä myönteisistä viesteistä, olipa kyse sitten scifi-seikkailusta, lasten animaatiosta tai supersankaritoiminnasta.
Toista kunnioittavassa elokuvassa hahmot suhtautuvat ihmisyyteen arvostavasti ja hyväksyvät toiset sellaisina kuin nämä ovat, toimivat vastuullisesti eivätkä yritä hyötyä toisista. Rakentavassa elokuvassa ei mitata ihmisen arvoa esimerkiksi tämän ulkoisten ominaisuuksien tai syntyperän perusteella. Eväitä kunnioittaviin kohtaamisiin voi löytää muun muassa näistä elokuvista:
- Bamse ja noita-akan tytär (Ruotsi 2016, ikäraja S). Kouluun saapuu uusi lapsi, noita-akan tytär Lotta, joka ei vielä tunne pihaleikkien sääntöjä. Väärinkäsityksistä syntyy riitaa, mutta muut lapset neuvovat Lottaa ilmaisemaan kysymyksensä ja tunteensa sanoin, jotta asiat voidaan selvittää yhdessä. Näin lapset pääsevät sopuun melko nopeasti – aikuiset hahmot puolestaan joutuvat vielä harjoittelemaan sopua ja luottamusta elokuvan mittaan.
- My Little Pony -elokuva (Kanada/Yhdysvallat 2017, ikäraja 7). Värikäs elokuva opettaa, että kaveria kannattaa auttaa, kaikki mokailevat joskus ja ystävällisyys voittaa töykeyden. Kun ilkeän ponin menneisyys paljastuu, hänen käytöksensä syyt ymmärretään ja häneen suhtaudutaan myötätuntoisesti ja kannustavasti.
- Paddington 2 (Iso-Britannia/Ranska 2017, ikäraja 7). Karhuherra Paddington on kohteliaisuuden mestari, joka selviää kaikista tilanteista asiallisen käytöksen avulla. Paddington 2 -elokuvassa karhu onnistuu pehmittämään jopa vankilan karskit asukit.
- Zootropolis (Yhdysvallat 2016, ikäraja 7). Judy Hopps on suurkaupungin ensimmäinen jänispoliisi, jonka ei uskota pienestä koostaan ja kasvisruokavaliostaan johtuen pärjäävän ammatissaan. Judy kuitenkin hoitaa monia tilanteita kekseliäästi ja tarpeen mukaan myös oveluudella, ei raa’alla voimalla.
- Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (Iso-Britannia/Yhdysvallat 2016, ikäraja 12). Jacob on tuikitavallinen heppu, joka joutuu vahingossa keskelle taikamaailman selkkauksia. Nuori Queenie-noita suhtautuu tähän kohtaamaansa ei-taikiin ystävällisesti ja avoimesti – ihmisenä ihmiselle – vaikka amerikkalaisessa taikayhteisössä on totuttu tiukkoihin rajoihin. Myös tarinan päähenkilön, taikazoologi Newt Scamanderin, tieteellinen ja myötätuntoinen suhtautuminen vaarallisina pidettyihin otuksiin tarjoaa katsojalle hyvän mallin.
- Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille (Yhdysvallat 2016, ikäraja 12). Neiti Peregrinen luona asuvilla lapsilla on monenlaisia ihmeellisiä voimia, mutta niitä pidetään arkisina ja myönteisinä. Ransom Riggsin romaaniin perustuvassa, synkkäsävyisessä fantasiaelokuvassa suhtaudutaan hyvin luontevasti erilaisuuteen: pelkääminen ja kauhistelu loistavat poissaolollaan.
Heli Metsätähti / Koulukino
Lähteitä ja linkkivinkkejä:
- Toista kunnioittavia elokuvia Media-avaimessa
- Koulukino: Disinformaatio, vihapuhe ja mediakasvatuksen keinot -oppimateriaali
- Avaimia elokuvan moninaisuuden käsittelyyn, Koulukino ja Helsingin yliopiston Monilukutaitoa opitaan ilolla (MOI) -hanke
- Satu Valkonen: Television merkitys lasten arjessa. Tampere University Press 2012.
- Tarja Salokoski & Anu Mustonen: Median vaikutukset lapsiin ja nuoriin – katsaus tutkimuksiin sekä kansainvälisiin mediakasvatuksen ja -säätelyn käytäntöihin. Mediakasvatusseuran julkaisuja 2/2007.
© Koulukino 2025