Elämä ei ole hohdokasta kovaa vauhtia rapistuvassa ranskalaislähiössä, mutta asuinalueella kukoistaa aito yhteisöllisyys ainakin lämminsydämisessä Gagarine-elokuvassa. Yhtä naapuria autetaan ruokaostoksissa, toista sosiaalitoimiston lomakkeiden täyttämisessä.

Eräs asukas huolehtii jopa lamppujen vaihtamisesta ja hissin korjaamisesta. Purkutuomion saanut Gagarine-kerrostalokompleksi on olennainen osa 16-vuotiaan Yurin identiteettiä. Pojan vanhemmat eivät ole maisemissa, joten talo ja sen asukkaat toimittavat kodin ja perheen virkaa.  

Yuri on avulias ja sydämellinen optimisti, joka toteuttaa ajatusta siitä, että yksittäinen ihminen voi toiminnallaan muuttaa maailmaa paremmaksi. Gagarine kuvaa marginalisoituja ihmisryhmiä kunnioittavasti ja heidän toimijuuttaan korostaen. Omaehtoisuutta, yhteisöllisyyttä ja välittämistä tähdentävä elokuva ei silti saarnaa, eikä kyseessä ole kurjuuteen keskittyvä sosiodraama. Sen sijaan tarinaan hiipii vähitellen urbaanin fantasian elementtejä, kun Yuri haluaa pelastaa kotinsa – lopulta hinnalla millä hyvänsä.  

• Oliko Yuri yksinäinen? Millä tavoin elokuvassa kuvattiin yksinäisyyttä? 
• Mitä elokuvan lopussa tapahtui? Miten tarina voisi jatkua? 
• Oliko Gagarine-elokuvalla mielestäsi jokin sanoma? Mikä? 
• Millaisia haasteita elokuvan hahmoilla oli arjessaan? Ottiko elokuva näihin haasteisiin kantaa? 
• Millainen Yourin ja Dianan suhde oli? Millä sanoilla kuvailisit sitä?